Tietoisuusakatemian palvelut on tarkoitettu itsetuntemuksen syventämiseen ja antamaan inspiraatiota. Harjoitukset eivät ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellistä hoitoa. Jos sinulla on sairauksia, kipuja tai oireita neuvottele hoitavan tahon kanssa ennen harjoitusten aloittamista.

Puukko

Uncategorized Mar 06, 2021
 

Kirjoittanut Heli Suutari

Kasvoin luontoa arvostavassa perheessä. Vietimme aikaa metsissä retkeillen ja marjastaen sekä talvella hiihtäen. Retkillä kohokohtana oli eväiden syönti, mutta tulen teosta, tai monesta muustakaan jutusta, ei olisi tullut mitään ilman terävää puukkoa. 

Jostain syystä olen kantanut omilla reissuillani puukkoa aina mukana. Lapissa esittelin puukkoni paikalliselle ja hän naurahti: ”Sulla onkin ollut puukolle paljon käyttöä!” Terä oli kirkas ja koko kapistus käyttämättömän näköinen. Hävetti. Pitikin mennä esittämään, enhän minä mikään oikea luonnonkulkija ollut, kaupunkilaislikka. 

Kädentaitajia ihailen valtavasti. Tunnen muutamia todella taitavia, mutta en ole nähnyt heidän kasvuaan taitajiksi. Silmissäni he ovat aina olleet valtavan osaavia. Itse en ole kummoinenkaan ompelija tai neuloja ja puukäsitöitä tein viimeksi alakoulussa. Joten, vaikka haaveilin oman puukon tekemisestä, en ottanut selvää kursseista enkä kysellyt liikaa mahdollisuuksista toteuttaa haavettani.  Epäonnistumisen pelko ja häpeän välttely pitivät minut kaukana toiveestani. 

 

Kutsu

Tänä talvena tutustuin työni kautta mieheen, joka kertoi vetävänsä puukon teko kursseja. Aika oli kypsä. Ilmoittauduin mukaan. Odotin vaikeaa ja monimutkaista prosessia ja olen saanut juuri odottamani. Olen tarvinnut ohjausta jokaisessa vaiheessa ja useasti. 

Kurssilla oleva konkari, joka on tehnyt kymmeniä, ellei satoja puukkoja, on osoittanut minua kohtaan auttavaisuutta. Hänen sanansa ovat yksinkertaisuudessaan viisaita: ”Ei tätä opi kuin tekemällä.” ”Luota enemmän käden tuntumaan kuin silmiisi.” ”Tee niin kuin itse koet hyväksi.”

Kyse ei useinkaan ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, mihin kussakin prosessin vaiheessa pyritään, vaan siitä, että en hallitse työkalujen käyttöä. Naulojen hakkaaminen vasaralla on erilaista kuin teräksen takominen. Nauhahiomakoneen kanssa kävin viimeksi pitkän ajatustenvaihdon. Olen vaiheessa, jossa pitäisi hioa kahva sopivan muotoiseksi. Ramppasin opettajan luona niin monta kertaa, että epäilen jopa hänen lehmän hermojen olleen koetuksella. 

Kuitenkin kärsivällinen ja ystävällinen opettaja tai ohjaaja, joka ei tee liikaa puolesta, on avain asemassa uuden oppimisessa. Hän antaa minun kokeilla, tuskailla ja olla epävarma. Hän näyttää, miten voisi tehdä, piirtää apuviivat, mutta jättää minut sitten keskustelemaan hiomakoneen kanssa. ”Kyllä se siitä, varovasti vaan.”

 

Rohkeuden vuosi

Vuoden verran olen kokenut olevani rohkeampi kuin pitkään aikaan. Olen tunnistanut rohkeuden siitä, että olen tehnyt asioita, jotka pelottavat. Osa asioista on aiheuttanut pientä nipistelyä vatsassa, osa on ollut yöunien kustannuksella tehtyjä valintoja.

Meillä jokaisella on oma rohkeuden ja pelkojen polku kuljettavana. Toiselle esiintyminen tuo flown, toiselle paniikkikohtauksen. Joku rakastaa vauhtia, toinen kävelee mieluummin. Kukaan ei voi toisen puolesta määritellä, mikä pelottaa ja näin ollen vaatii rohkeutta. Ja vain me itse voimme kohdata pelkomme. 

On kuitenkin mahdollista saada tukea omalle matkalle. Hyvältä ystävältä. Luotetulta henkilöltä. Toisten ihmisten kertomuksista. Tai sitten voi hakeutua kurssille tai retriitille, jossa saa kokea hyväksynnän lämmön ja rohkaistua ottamaan askelia eteenpäin. 

 

Oivallus

Uskon, että meille tarjotaan kasvun tilaisuudet useita kertoja elämän aikana. Tartumme niihin, kun olemme valmiit. Rohkeus vaatii altistumista omalle heikkoudelle. Heikkona olemme näkyviä, suojapanssarimme putoaa ja pelkäämme kaatuvamme katseen voimasta. Emme me kuitenkaan kaadu. Juuri silloin olemme ihmisiä toisillemme. 

Olen vaatinut itseltäni uskallusta ja rohkeutta monta kertaa, ymmärtämättä tai hyväksymättä, että ilman heikkoutta sitä ei voi olla. Nämä kaksi kulkevat aina yhdessä. Kuitenkin luulin pitkään, että heikkous on rohkeuden vastakohta. Kuvittelin, että heikkouden osoittaminen on väärin ja tekee minusta vähemmän vahvan. Olin täysin väärässä. 

Nyt kun olen oivaltanut tämän, koko ajatus tuntuu naurettavalta. Kuinka se, mitä en pelkää voisi vaatia rohkeutta? 

Tunnistan saman mahdottomuuden tunteen, jonka liitin puukon tekemiseen, kuuluvan muihinkin sydämeni unelmiin. Oman puukon tekeminen on minulle paljon enemmän kuin osaan sanoa. Se edustaa mennyttä, nykyistä ja tulevaa minua. Se kertoo, että olen sittenkin kädentaitaja ja haluan luoda jotain perinteistä ja käyttökelpoista. Olen myös luonnonkulkija ja tarvitsen tämän työkalun. Mitä enemmän tunnetta latautuu johonkin asiaan, sitä suuremmaksi kynnys sen toteuttamiseen kasvaa. Kunnes aika on kypsä. 

Ensi kesänä otan vaellukselle itse tehdyn puukkoni mukaan, eikä minua riso tippaakaan, että terä on hiukan vino. 

Close

50% Complete

Kaksi askelta vielä

Liittymällä Tietoisuusakatemia uutiskirjeen tilaajaksi saat sähköpostiisi viestin uusista postauksista sekä vinkkejä ja tarjouksia. 

Lämpimästi tervetuloa!