Uskomukset uusiksi

Tässä blogikirjoituksessa aion puhua sellaisesta aiheesta, josta voisin puhua aina. Näiden asioiden oivaltaminen on ollut minulle itselleni suuri, käänteentekevä asia elämässäni. Minusta näiden asioiden pitäisi olla kaikkien tiedossa ja mielellään ne pitäisi oppia jo lapsena. Kyseessä on minuuteni tunteminen, alitajuntaiset uskomukset ja näiden uskomusten muuttaminen.
Olen ollut itse sellaisessa tilanteessa missä olen ajatellut, etten voi olla koskaan onnellinen. Etten koskaan pääse eroon peloistani, huolistani, jatkuvasta murehtimisesta ja negatiivisesta ajatuskehästä. Etten koskaan pääse irti todella voimakkaasta itseinhosta, syyllisyydestä ja negatiivisesta omakuvasta, että kuinka huono ihminen olen. Tänä päivänä olen siinä tilanteessa, että minulla on ihan hemmetin hyvä olla itseni kanssa.
Minä olen pystynyt muuttamaan tuon harmaan tasapaksun mössön tähän nykypäivän tilanteeseen, jossa teen sitä mitä rakastan ja uskallan olla oma itseni eivätkä negatiiviset ajatuskehät vaivaa aina. Jos minä olen tehnyt sen, niin myös sinä pystyt siihen!

Tämä teksti on tarkoitettu sinulle, jos:
⁃ Kaipaat jotakin muutosta, muttet tiedä mistä aloittaisit
⁃ Olet yrittänyt tehdä muutoksia, mutta ne eivät ole pysyviä

Minulla on todella monia asiakkaita, jotka ovat sanoneet lukeneensa useita kirjoja ja käyneensä vaikka minkälaista koulutusta ja valmennusta, mutta eivät ole silti saaneet niitä asioita käytäntöön. Toivon, että tämä teksti tuo sinulle inspiraatiota ja uusia ideoita lähteä tekemään muutosta.

Kaikki on mahdollista

Onko sinulla sisimmissäsi sellainen tunne, ettet tee täysin sitä, mitä olet tullut tähän maailmaan tekemään? Meille on annettu tämä yksi ainutlaatuinen elämä, ja mielestäni se pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin. Alitajuisten uskomusten tiedostaminen ja vapauttaminen on yksi tie siihen, että elämäänsä voi käyttää juuri sillä tavalla kuin on tullut tänne tekemään.
Olin aiemmin joogaopettaja. Rakastin työtäni. Se oli suuri intohimoni ja silti minulla oli sellainen tunne sisimmissäni, että en tehnyt täysin sitä juttua, mitä olen tullut tänne tekemään. Tänä päivänä, juuri tässä hetkessä minulla ei ole ollenkaan sitä tunnetta, että en tekisi täysin omaa juttuani. Uskon, että olen löytänyt sieluni kutsun. Se jatkuva pyörittely, että kaipaa jotakin muutosta, mutta ei tiedä mikä se olisi, on mielestäni merkki siitä, että on alitajuntaisia uskomuksia, jotka ehkä estävät elämästä täysin omanlaista elämää. Ehkä myös sinä tunnet, että on jokin asia, mikä estää sinua olemasta oma itsesi ja se estää toteuttamasta unelmiasi. Tätä unelmaa minä kutsun sielun kutsuksi.
Tiedätkö sen pienen äänen, joka sanoo ”En minä kuitenkaan tähän pysty, mitä minä nyt yritän, olen liian lihava, olen liian laiha, olen liian tyhmä, olen liian vähän” tai muuta vastaavaa. Jos haluat päästä tästä tyypistä eroon, niin olet oikeassa paikassa. Tai jos haluat lopettaa jatkuvan huolehtimisen ja murehtimisen, eli sellaisen pienessä stressitilassa jatkuvasti olemisen, niin alitajuisten uskomusten tiedostaminen auttaa siihen. Tämä on sinulle, jolla on taipumusta jatkuvasti suorittaa ja haluaisit päästä siitä eroon. Isoin asia on se, että aidosti tunnet, että kaikki on mahdollista. Jos nämä asiat resonoivat, niin kannattaa jatkaa eteenpäin.

Elämämme käsikirjoitus

Nyt, kun lähdemme puhumaan alitajuisista uskomuksista, niin haluan ensimmäisenä sanoa sen, etteivät ne ole huono asia. Me emme lähde ”sotaan” jotain sellaista vastaan, joka on pahaa tai huonoa. Alitajuisten uskomusten tarkoituksena on suojella sinua, eli on oikeastaan hyvä, että meillä on alitajuntaisia uskomuksia. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että ne perustuvat pelkoon ja eivätkä lähellekään kaikki niistä ole tarpeellisia. Tarkoituksena on löytää kaikki tarpeettomat uskomukset ja päästä niistä eroon.
Haluan korostaa, että alitajuntaiset uskomukset ovat opittuja. Ne ovat ikään kuin sisäinen käsikirjoitus, jonka mukaan toimimme ja käyttäydymme eri tilanteissa. Ne ovat kuin valheellinen kuva ja identiteetti siitä, millainen olet ihmisenä. Toivottavasti tämä herättää pohtimaan sitä, millainen sinun käsikirjoituksesi on. Se käsikirjoitus, joka ohjaa elämäsi näytelmää ja mitä sinä täällä ”esität”. Meillä kaikilla on erilaiset käsikirjoitukset, aivan erilaiset. Vaikka olisimme identtisiä kaksosia tai eläisimme tiiviissä perheessä, on meillä kaikilla silti täysin erilaiset käsikirjoitukset.

Käsikirjoitukset syntyvät monesta asiasta. Käsikirjoitus lähtee muodostumaan välittömästi ympäristöstä, mihin me synnymme. Perhe ja suku vaikuttaa kaikista voimakkaimmin käsikirjoituksemme sekä identiteettimme ja uskomustemme syntymiseen. Erityisesti seitsemän ensimmäisen ikävuoden aikana olemme vähän kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutelmia ilman mitään suodattimia. Kaikki mitä meille tapahtuu ja mitä koemme silloin, muodostaa maailmankuvamme; millaisena näemme maailman ja millaisena näemme itsemme. Siihen voi sisältyä hylkäämiskokemuksia. Se voi sisältää sitä, ettei sallita tiettyjä ikäviä tunteita vaan täytyy olla aina reipas ja kiltti. Maailmankuvaasi voi sisältyä malli siitä, miten vanhempasi suhtautuvat elämään: onko elämä aina stressaavaa, aina pitää vain jaksaa ja pinnistää ja ponnistaa. Toimitaan tietyllä tavalla parisuhteissa, ihmissuhteissa, rahaan liittyen. Kaikki nämä imeytyvät meidän alitajuntaiseen uskomusjärjestelmäämme. Erityisesti se, miten meitä kohdellaan. Tämä tulee määrittämään todella pitkälle sen, kuinka itse kohtelemme itseämme. Kaiken tämän lisäksi se ei ole pelkästään lähiperhe, joka vaikuttaa alitajuntaamme, vaan on myös sukupolvelta siirtyviä toimintamalleja ja ajatusmalleja minkälaisia olemme ja miten meidän tulisi käyttäytyä.

Käsikirjoitukseen sulautuvat vaikutteet

Käsikirjoitukseen alkaa pikkuhiljaa rakentumaan myös kulttuurimme. Se ympäristö, johon synnymme. Kulttuuri vaikuttaa todella voimakkaasti siihen, miten koemme ja näemme maailmaa.
Voin antaa aiheesta esimerkin. Asun Skotlannissa ja toimin joogaopettajana. Minusta on erittäin mielenkiintoista seurata ihmisten tapaa käyttää omaa kehoaan. Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon ihmiset täälläpäin kävelevät varpaisillaan, melkeinpä päkiöillään. Salilla he sipsuttavat niin, ettei lenkkareiden kanta osu maahan. Tutkailin tätä aikani ja kokeilin itsekin kävellä samalla tavalla. Varpaillaan kävellessä tulee sellainen olo, että on koko ajan valppaana siitä, mitä ympäristössä tapahtuu. ”Olla varpaillaan” on osuva sanonta tälle. Skotlannissa on erittäin tarkat sosiaaliset käyttäytymisnormit, joista ei puhuta ja jotka ovat todella vaikeita suomalaiselle, kun niitä ei ole oppinut ympäröivästä kulttuurista. Itselle täytyy aina tietoisesti muistuttaa täkäläisiä tapoja: pyydä anteeksi, jos kävelet liian lähellä naapuria, muista tarjota ovea toiselle ensin ja muista sanoa ”please”. Bussipysäkilläkin täytyy olla tarkka, sillä siellä kaikki tietävät, kuka oli siellä ensin. He menevät bussiin todella tarkassa järjestyksessä ja jos joku on niin röyhkeä, että kävelee edelle, niin saa sellaisia katseita, että muistaa olla kävelemättä. He ovat koko ajan tietoisia siitä, ettei voi olla epäkohtelias. Nämä kulttuuriset normit ehkä aiheuttavatkin sen, että he ovat koko ajan hieman varpaillaan.
Myös ystävät, lähipiiri ja yhteisö missä elämme, antavat omat vaikutteensa meihin. Lähestymistapamme maailmaan voi olla hyvin erilainen, jos asumme suurkaupungin keskustassa kuin silloin, jos synnymme perähikiälle pieneen kylään.

Kehomme asento on myös osa identiteettiämme. Kopioimme sitä tiedostamatta perheestämme. Jos esimerkiksi tarkastelet erilaisia perheitä, huomaat nopeastikin, että niissä on opittu kävelemään samalla tavalla, seisomaan samassa asennossa, yliojentamaan polvia samalla lailla ja pitämään hartiat korvissa. Kehomme kertoo paljon minätarinaamme. Kehomme asennot myös siirtyvät sukupolvelta toiselle. Nämä ovat niitä alitajuntaisia uskomuksia, jotka ilmenevät konkreettisesti fyysisessä muodossa.
Sinä et ajattele kuinka sinun kulttuurissasi toimitaan, vaan toimit automaattisesti. Alitajuntaiset uskomukset ovat koko ajan automaatioita. Kermana kakun päällä on erilaiset traumaattiset elämän tapahtumat, jotka myöskin rakentavat minäkuvaamme ja alitajuntaisia uskomuksiamme.

Jos näitä asioita havainnoi omaa elämäänsä, voi lähteä miettimään sitä, minkälaisia tarinoita olet oppinut kertomaan itsestäsi, omasta perheestäsi ja omasta yhteisöstäsi. Tutkia sitä, miten uskomukset vaikuttavat elämääsi.
Nämä asiat ovat niitä alitajuntaisia uskomuksia.
Uskomukset valintojen taustalla
Tilanne, jossa olet nyt, on seurausta niistä valinnoista, joita olet tehnyt joko alitajuntaisesti tai tiedostaen. Nämä valinnat ovat perustuneet alitajuntaisiin uskomuksiisi. Minulle itselleni oli todella vaikeata myöntää, että tilanteet, joihin olen elämäni aikana joutunut, ovat olleet valintojani.

Olen 14-vuotiaana muuttanut pois kotoa ja jouduin kohtaamaan nuorella iällä todella huonoja tilanteita. Koin todella voimakasta fyysistä, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa kolmen vuoden ajan. Elin silloin kolmivuotisen helvetin. Minä en millään halunnut ottaa vastuuta siitä, että valintani ohjasivat tapahtumia. En tarkoita tällä sitä, että se poistaisi syyllisyyttä siltä, joka on tehnyt väärin. Tarkoitan tällä sitä, että tieni oli todella kivinen sen tajuamiseen, että alitajuinen uskomukseni arvottomuudestani ohjasi minut 14-vuotiaana sellaisiin tapahtumiin. Jos minulla olisi ollut tunne, että olen arvokas ja minua täytyy kohdella hyvin, olisin älynnyt lähteä sieltä jo aiemmin. Taaskaan en syyllistä sitä, jolle on tapahtunut pahoja asioita. Meille tapahtuu pahoja asioita, vaikka emme niitä itse valitsisi. Mutta alitajuntaiset tiedostamattomat valintamme ohjaavat siihen, mitä meille tapahtuu. Onnettomuuksia voi myös tietenkin tapahtua elämässä, johon tätä ei voi yhdistää. Mutta suurelta osin on jokin syy, miksi olemme päätyneet tämänhetkiseen tilanteeseemme.

Löysin itsestäni sellaisia arvottomuuden ja huonommuuden tunteita, jotka olivat itseasiassa sukupolvelta toiselle siirtyneitä asioita. Vasta käsiteltyäni koko ketjun läpi, alkoivat asiat muuttumaan. Minun täytyi käsitellä koko paketti siitä, miksi alitajuinen uskomukseni on ajatellut, että minulle saa tehdä pahaa. Ja tämä on se syy, miksi teen tätä työtä. Sinulla on mahdollista purkaa nämä asiat. Minä olen saanut ne purettua ja kaikilla pitäisi olla sama mahdollisuus.
Jos sinua on arvosteltu, satutettu ja laiminlyöty elämässäsi tai sinulle on kerrottu, ettet kelpaa ja ettet ole riittävä, niin olisi todella väärin, että kantaisit näitä asioita loppuelämäsi mukanasi ja antaisit niiden vaikuttaa elämääsi. Olisi todella väärin, että negatiiviset tapahtumat määrittäisivät sinun koko loppuelämäsi.

Kohti tiedostavampaa minäkuvaa

Voit hetken aikaa miettiä, kuinka tyytyväinen olet tällä hetkellä elämääsi. Miten tyytyväinen olet rakkauteen, rahatilanteeseesi, terveyteesi, hyvinvointiisi yleisesti ja minkälainen olo sinulla on olla itsesi kanssa. Millaiseksi koet nämä asiat tällä hetkellä? Jos mietit taaksepäin, niin miltä nämä asiat ovat tuntuneet kokonaisuudessaan?
Minä tiedän, että kaikki ovat varmasti yrittäneet tehdä muutoksia elämäänsä tahdonvoiman avulla. Olet saattanut lukea kirjoja ja osallistunut kursseille, joissa sinulle on vakuutettu, että ”Nyt vaan muutat rutiinejasi, muutat ajattelumalliasi, tsemppaat vähän ja sitten se muuttuu”. Asiassa on vain yksi iso mutta: alitajuisia uskomuksia on vaikeaa poistaa ajattelemalla tai tahdonvoimalla. Oikeastaan todellisuudessa minä väitän, että niitä ei voi poistaa niin. Minä olen tehnyt satojen ihmisten kanssa töitä, jotka ovat tehneet todella paljon työtä itsensä kanssa. He ovat käyneet kursseilla, terapiassa ja koulutuksissa. Lopulta ihmiset kuitenkin ihmettelevät, että miksi asiat silti pomppaavat vieläkin esille, vaikka niitä on käynyt todella paljon läpi. Se, että analysoi, pohtii, miettii ja pyörittelee asiaa, ei poista alitajuista uskomusta. Asia on valitettavasti niin.
Jos olet harrastanut joskus joogaa, niin oletko mennyt joskus joogatunnille niin, että sinulla on ollut ihan paska päivä? Pääsi on ollut kuin herhiläispesä, jossa on valtavasti tunteita ja ajatuksia. Sitten, kun olet tehnyt loppurentoutumista, on mielesi ihan hiljaa. Oletko kokenut tämän joskus? Minä olen. Jos olet vähääkään self help -kirjoja lukenut, niin nyt saatan antaa sinulle aivan vastakkaista tietoa kuin mitä olet näistä kirjoista lukenut. Tavallisesti ajatellaan niin, että ajatus tuottaa tunteita, joka tuottaa reaktioita. Eli tulee jokin ärsyke, siitä seuraa ajatus, siitä seuraa tunne ja siitä seuraa reaktio. Homma ei oikeasti toimi näin. Se toimii niin, että meidän hermojärjestelmämme ja kehokokonaisuutemme tutkii koko ajan ympäröivää maailmaa. Ympärillämme on valtava määrä asioita, joihin aistimme kiinnittävät jatkuvasti huomiota. Minä esimerkiksi tässä samalla havaitsen, että kissa venyttelee parhaillaan ja pystyn siitä päättelemään, että kohta se lähtee raapimaan ovea, jolloin minun täytyy lähteä avaamaan sille ovi. Järjestelmäni siis koko ajan lukee ulkomaailmaa. Ulkomaailmassa tapahtuu paljon, erittäin paljon asioita ja hermojärjestelmämme nappaa sieltä niitä asioita, jotka ovat olennaisia meille. Tavallisesti ne perustuvat siihen, mikä on pelottavaa tai mikä on vaarallista. Tätä kannattaa tutkia ihan yleisellä tasolla, vaikkei se edes liittyisi alitajuntaisiin uskomuksiin. Sen tutkiminen helpottaa oman mielesi ymmärtämistä.

Ajatus tulee viimeisenä

Aiemmin puhuin siitä pienestä äänestä päässäsi, joka valittaa jostakin tai sillä on jokin negatiivinen kela meneillään tai se kertoo äänekkäästi mitä et osaa. Se on seurausta siitä, että jokin ulkomaailmassa on aiheuttanut hermostossasi stressireaktion, josta seuraa jokin tunne ja siitä tulevat ajatukset. Kun ajatus on tavallaan vain tulkki, niin sillä on todella vaikea lähteä muuttamaan ketjua. Saatko kiinni tästä?
Tavallisesti me lähdemme muuttamaan ajatteluamme. Yritämme muuttaa itseämme ajattelun voimalla. Mutta, kun se ajatus on seurausta niistä meidän sisäisistä malleistamme ja alitajuisista uskomuksistamme, niin on todella vaikeaa voittaa alitajuinen uskomus ajattelulla. Paljon helpompi keino on keskittyä sisäiseen muutokseen ja silloin ulkoinen muutos tapahtuu itsestään. Jos muutat alitajuisen käsikirjoituksesi, niin toimintasi muuttuu ilman, että sinun tarvitsee tehdä yhtään mitään. Se vain muuttuu itsestään.
Haluan kertoa esimerkin siitä, miksi ajatus tulee aina viimeisenä. Asuimme asuntoautossa Espanjassa ollessamme yhtenä talvena. Olimme eräänä päivä lenkillä koiran kanssa rannalla, ja kävelyreittimme kulki erään sillan kautta. Olimme kävelemässä kielekkeen ohi, kun takaamme saapui juoksija. Hän juoksi muutaman metrin edellemme, kunnes hyppäsi yhtäkkiä kesken juoksun sillan kaiteelle. Hän juoksi muutaman askeleen kaidetta pitkin, hyppäsi alas, jatkoi juoksemista ja katosi seuraavaan mutkaan. Ihmettelimme tapahtunutta, kunnes huomasimme, että sillan kupeessa maassa oli käärme luikertelemassa. Voisin taata, ettei juoksija varmasti ehtinyt ajatella yhtikäs mitään ennen kuin pomppasi sillan päälle. Hänelle tuli siis ulkoinen ärsyke, josta syntyi stressireaktio ”pakene”. Tunne ja ajatus tulivat varmasti vasta kielekkeen takana, jälkikäteen. Tällä tavalla me toimimme koko ajan. Alitajuiset uskomukset ohjaavat meidän toimintaamme paljon ennen kuin edes tunnemme tai ajattelemme sitä. Ne ovat sellaisia pieniä valintoja, joita teemme, jotka tuovat meidät siihen, missä olemme tällä hetkellä.

Ainutlaatuinen elämämme

Alitajuisten uskomusten muuttuessa, muuttuvat myös toimintamallimme automaattisesti. Sinä alat tekemään erilaisia valintoja.
Tein vähän aikaa sitten somepäivityksen tilanteesta, jossa sain käsiteltyä oikein mehevän arvottomuuden tunteeseen liittyvän alitajuisen uskomuksen. Olin aamulla keittiössä ja mietin, että onpas ihanaa, kun meillä on appelsiinimehua. Minulla teki todella paljon mieli aamupalan kanssa appelsiinimehua. Mehupulloa ottaessani meinasin laittaa sen saman tien takaisin, mutta en laittanutkaan. Aikaisempi alitajuinen uskomukseni olisi ajatellut, että kun mehua on vain puolet jäljellä, niin se täytyi jättää minulle. Etten minä ansaitsisi sitä. Tällä kertaa kuitenkin toimin eri tavalla, koska minulla ei ollut enää sitä ajatusta, etten ansaitsisi hyvää. Otin mehusta oman osani ja siitä jäi riittävästi vielä muillekin. Kun teemme tällaisia valintoja arjessamme ja vieläpä toistamme niitä, on niillä iso vaikutus elämäämme. Samalla, kun alitajuiset uskomuksemme muuttuvat, jäävät negatiiviset ajatuskehämme ”Liian lihava, liian iso pää, liian ohut tukka, olen liian vanha ja kykenemätön” elämästämme pois.

Alitajuisten triggereiden vähentyessä jää myös tiedostamaton stressi vähitellen pois. Sitä myöten mieli alkaa myös hiljenemään. Mielen jatkuva pauhu kertoo siitä, että on paljon alitajuisia uskomuksia. Jatkuva ajatusten pyörittely, huolehtiminen ja murehtiminen kertovat siitä, että on paljon pelkoon perustuvia uskomuksia, jotka koko ajan triggeröivät jotakin. Kun nämä vähenevät, saavuttaa pidempiä ja pidempiä aikoja sisäisessä rauhan tilassa.
Ennen kaikkea tärkeintä on löytää se, kuka sinä oikeasti olet. Sinuun on rakentunut tapahtumia, kulttuurin luomia odotuksia, perheestä tulevia käsityksiä. Kun näitä laatikoita puretaan päältä, alkaa löytymään se, kuka sinä olet. Alkaa löytymään kuka sinä olet, kun kaikki turha on riisuttu. Ja se, miten haluat oikeasti elää elämäsi. Sinun ei tarvitse miettiä kuolinvuoteella, että elin tämän elämän kaikkia muita paitsi itseäni varten. Tämä on sinun elämäsi, sinun ainutlaatuinen elämäsi, eikä se ole todellakaan tarkoitettu muiden unelmien tai uskomusten elämiseen, vaan se on tarkoitettu siihen, että sinä omistat oman elämäsi. Sinä teet siitä oman näköisesi ja on yksi ja sama mitä kukaan muu siitä ajattelee. Niille voi näyttää keskisormea. Tämä on sinun elämäsi. Tämän kaiken vuoksi sitä sisäistä työtä kannattaa tehdä.

Muutos vaatii aikaa

Minä olen vähän ehkä huono myyntimies siinä mielessä, koska en voi sanoa, että alitajuisten uskomusten muuttaminen olisi tehty silmänräpäyksessä. Olen aina ihmisten henkilökohtaisissa valmennuksissa sanonut, että olen tavallaan se viimeinen oljenkorsi. Kun kaikki muut helpommat ja mukavammat tavat on kokeiltu, niin viimeisenä tullaan minun valmennukseeni.
Me monesti toivomme, että asiat muuttuisivat niin yksinkertaisesti, että päättämällä olla onnellinen, on onnellinen. Valitettavasti se on aika helkutin raskasta joka aamu päättää olevansa onnellinen. Muutoksen haluaminen tarkoittaa sitä, että sinun täytyy valita itsesi. Jos ihminen jatkaa vain suorittamista eikä pysähdy, niin muutos ei tapahdu. ”Minä olen se, joka voi muuttaa tämän.”. Muutos vaatii aikaa ja pitkäjänteistä pysähtymistä. Alitajuiset uskomukset eivät ole syntyneet yhdessä päivässä, eikä niitä saa poistettuakaan yhdessä päivässä.

Alitajuiset uskomukset sitoutuvat järjestelmäämme pelkoon perustuvien tunteiden kautta, koska niiden tehtävä on suojella sinua. Jos sinulla on käynyt niin hyvä tuuri, että vanhempasi ovat olleet omien tunteidensa kanssa sinut, tunteisiisi on vastattu ja ne on sallittu, niin sinulla on aika paljon helpompi tie verrattuna siihen lähtökohtaan, jossa vanhemmillasi on itsellään vaikeuksia tunteidensa kanssa, he ovat pelänneet omia tunteitaan eivätkä ole sallineet sinun tunteitasi.

Tunne kehossasi

Tänä päivänä minun on vaikea uskoa sitä, kuinka paljon olen pelännyt omia tunteitani. Minä pelkäsin pelkoa, häpeää, vihan tunnetta, pelkäsin syyllisyyden tunnetta. Kysyin 80-vuotiaalta mummoltani kerran, että tiedätkö missä tunteet tuntuvat. Hän mietti ja vastasi ”Kyllä ne ovat mielessä”. Minun on pakko sanoa, että minun käy sääliksi, jos yli 80-vuotiaaksi on ajatellut, että tunteet tuntuvat mielessä. Niin kauan, kun uskot, että tunteet tuntuvat mielessä, niin sinulla ei ole kehoyhteyttä. Et tunne kehoasi ja pelkäät tunteita. Silloin, kun tunteet ovat mielessä, ne ovat hirveän isoja ja ne tuntuvat äärettömältä. Ne tuntuvat siltä, etteivät ne lopu ikinä. Jos tunnet tunteet kehossa, on niillä raja. Keho ei tunne sen enempää kuin mitä sillä on mahdollisuus tuntea. Nämä ovat aivan kaksi eri asiaa. Tämä pitäisi opettaa aivan jokaiselle.

Tunteita täytyy tuntea ja luoda itselleen turvaa, että on ok tuntea tunteita. Tuntemista täytyy uudelleen ja uudelleen harjoitella. Meille ei ole koskaan opetettu tunteiden tuntemista. Meille on opetettu vain, kuinka niitä nimetä ja kuinka niitä miettiä. Sinä saat nimetä ja miettiä tunteitasi lopun ikääsi, ne eivät muutu sillä miksikään. Voit mielin määrin pohtia ja analysoida tunteitasi, ne eivät muutu sillä. Tunteet muuttuvat tuntemalla. Tunteet tunnetaan kehossa, fyysisesti kehossa. Et voi vakuuttaa tunteillesi mielen tasolla, että ne ovat ok, koska ne ovat fyysisiä tuntemuksia koko kehossa.

Muutos vaatii kykyä päästää irti ihanista ajatuksista, ajattelusta ja siitä, että on niin ihanaa pohtia, analysoida ja pyöritellä asioita. Mieli vie mennessään. Se imaisee mukaansa pohtimiseen ja pyörittämiseen ja analysointiin. Sille ei tule loppua, jos siitä ei opi päästämään irti. Sinä tiedät nyt, että ajattelu on seurausta tunteista. Eli jos pystyt tuntemaan ne tunteet, jotka synnyttävät ajattelun, niin mielesi rauhoittuu.
Jos haluat tehdä muutoksen, niin varaa siihen aikaa. Ihmisen mieli tekee helposti sitä, että ensimmäisiä prioriteetteja täytyisi olla unelmien työn tai parisuhteen löytäminen tai se, että saisi kodin järjestykseen tai lapset aikuiseksi tai raha-asiat kuntoon tai että pitäisi ensin laihtua. Tai, tai, tai. ”Sitten minulla ei ole stressiä, kun jaksan juosta maratonin”. Tehtäviä on vaikka kuinka paljon. Nämä harhauttavat meitä koko ajan pois siitä sisäisestä työstä. Minulla on ollut niin voimakas arvottomuuden tunne itseäni kohtaan, että minun on ollut todella vaikea antaa itselleni lupa sijoittaa ja käyttää aikaa itseeni. Mieleni ajatteli niin, että kaikki muut ensin ja sitten jos, jos, niin sitten voi vähän itselleen sallia.

Aika on nyt

Nyt on sinun aikasi tehdä muutos. Älä odota sitä yhtään pidempään. Päivä vaihtuu viikoksi, viikko vaihtuu kuukaudeksi, kuukausi vaihtuu vuodeksi, vuosi vaihtuu vuosikymmeniksi ja sitten se on myöhäistä. Jos mietit hetken, että miltä elämäsi tuntuu juuri nyt, on se seurausta eilisen päivän, toissapäivän ja viime vuoden alitajuisesta uskomuksesta. Jos et muuta alitajuisia uskomuksia nyt, on se tunnetila sama jatkossakin.
Minun perus stressireaktiotunteeni oli jatkuva huoli. Jatkuva pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu. Jälkeenpäin ajateltuna se jatkui vuosia ja vuosia. Oli vuosien varrella tietenkin vähän parempiakin hetkiä, jolloin pelotti hieman vähemmän. Mutta sitten, kun elämääni tuli pienikin vastoinkäyminen, niin huolen ja murheen tunne oli täysin musertavaa.

Minusta olisi kauheata ajatella, jos tietäisin, että kohta tulee lähtö täältä ja olisin käyttänyt elämäni huolehtimiseen ja murehtimiseen. Juuri sen vuoksi älä siirrä aloittamista huomiseksi, vaan pistä itsesi nyt etusijalle. Samoilla alitajuisilla uskomuksilla se ei tule muuttumaan. Jos esimerkiksi huolehdit rahasta ja saisit vaikka kuinka paljon rahaa, niin se ei muutu sillä. Tulet edelleenkin huolehtimaan rahasta. Jos uskot, että sinua ei voi rakastaa ja löytäisit unelmiesi parisuhteen, niin sisimmissäsi edelleen mietit, ettei toinen oikeasti rakasta sinua. ”Sitten kun pudotan 10 kiloa painoa, sitten kun minä käyn vielä tämän, sitten kun minä opin tämän jutun, sitten kun minä teen uudet nettisivut” niin sitten. Mutta asiat eivät tapahdu ulkoisia asioita muuttamalla. Sinä et saa itsevarmuutta ostamalla uusia vaatteita, et saa itseluottamusta laittamalla hiuksia. Se tuntuu hetken aikaa hyvältä, mutta se ei muuta sisäistä maailmaasi. Vaikka ostaisit mitä, se ei tuo sinulle arvon tunnetta sisimpääsi.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset muutosta, niin aloita se nyt. Ei huomenna. Valitettavasti huomenna se siirtyy ylihuomiseksi ja sitten seuraavaksi ja sitten seuraavaksi ja 80-vuotiaana katsoo taaksepäin, että hitto, se olisi pitänyt aloittaa hieman aikaisemmin.

Aikasi on nyt, juuri tässä hetkessä.