Joogan vaikutukset aivoihin

Tutkijat vertasivat joogaa harjoittavien ihmisten aivoja henkilöihin, jotka eivät olleet koskaan harjoittaneet joogaa.

Mitä he löysivät? 

Tutkijat ovat tähän mennessä tehneet 34 aivojen kuvantamistutkimusta joogaa harjoittavista ihmisistä. Tutkimuksissa käytettiin magneettikuvausta (MRI), toiminnallista magneettikuvausta (fMRI), PET-kuvantamista ja EEG:tä. Tutkimuksissa havaittiin mitattavia eroja erityisesti aivojen toiminnassa ja osassa tutkimuksia myös niiden rakenteessa. 

Hippokampus on aivojen tärkein oppimisen ja muistin keskus. Se on yksi ensimmäisistä aivoalueista, joka pienenee ikääntymisen ja Alzheimerin taudin myötä. Useissa MRI-tutkimuksissa joogaa harjoittavilla havaittiin enemmän harmaata ainetta hippokampuksessa. Kuusi kuukautta kestänyt satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT) havaitsi hippokampuksen tilavuuden lisääntyneen iäkkäillä osallistujilla.

Insula on aivoalue, jossa joogan vaikutukset näkyvät kaikkein johdonmukaisimmin. Se säätelee kehotietoisuutta, tunteiden käsittelyä ja kivun havaitsemista. Insulan suurempi harmaan aineen määrä on tutkimuksissa toistuvimmin havaittu rakenteellinen muutos. Suurempi insulan tilavuus liittyy parempaan kehon sisäisten tuntemusten havaitsemiseen (interoseptioon) sekä parempaan tunnesäätelyyn.

Voxelipohjaisessa MRI-tutkimuksessa kokeneita joogan harjoittajia verrattiin vastaaviin verrokkeihin. Joogaa harjoittavilla havaittiin enemmän harmaata ainetta otsalohkon, limbisen järjestelmän ja ohimolohkon alueilla. He raportoivat myös merkittävästi vähemmän arjen muistamis- ja keskittymisvirheitä. Mitä pidempään joogaa oli harjoitettu, sitä suurempi ero harmaan aineen määrässä havaittiin.

Toiminnallisen magneettikuvauksen löydökset ovat vielä johdonmukaisempia kuin rakenteelliset löydökset. Joogaa harjoittavilla havaitaan voimakkaampaa etuotsalohkon aktivaatiota tehtävien aikana. Aivojen oletustilaverkoston (Default Mode Network, DMN), joka liittyy itseä koskevaan ajatteluun, aktiivisuus vähenee. Tämä liittyy vähäisempään ajatusten harhailuun sekä parempaan tunnesäätelyyn.

Mantelitumake (amygdala) on aivojen uhkien tunnistamisen ja pelkoreaktioiden keskus. Pitkittynyt stressi pitää sen jatkuvasti korostuneessa aktiivisuustilassa. Joogan harjoittaminen on yhteydessä mantelitumakkeen vähentyneeseen reaktiivisuuteen ajan myötä. Lisäksi on havaittu vahvistunutta yhteistoimintaa etuotsalohkon ja mantelitumakkeen välillä.

Useissa tutkimuksissa joogan on havaittu lisäävän BDNF:n määrää, joka on aivojen tärkeä kasvu- ja korjaustekijä. BDNF edistää uusien hermosolujen muodostumista hippokampuksessa, vahvistaa olemassa olevia hermoyhteyksiä ja tukee muistojen muodostumista. Liikunnallinen osuus vaikuttaa tähän samaa biologista reittiä pitkin kuin aerobinen liikunta.

Tutkimusten vahvimmat ja johdonmukaisimmat löydökset koskevat aivojen toimintaa. Näyttö tukee muutoksia aivojen yhteyksissä, etuotsalohkon aktivaatiossa ja oletustilaverkoston säätelyssä. Insulan ja hippokampuksen rakenteelliset muutokset näyttävät lisääntyvän pitkäaikaisen harjoittelun myötä. Mitä pidempään joogaa harjoittaa, sitä selvemmin aivojen muutokset ovat mitattavissa.

Jooga ei ole pelkästään venyttelyä tai stressin lievittämistä. Siinä yhdistyvät samanaikaisesti liike, hengitysharjoitukset ja keskittynyt tarkkaavaisuus. Jokainen näistä osa-alueista vaikuttaa eri aivojärjestelmiin yhtä aikaa, ja niiden yhteisvaikutus näyttää olevan suurempi kuin minkään yksittäisen osa-alueen vaikutus yksinään.

Aivojen kuvantamistutkimukset viittaavat siihen, että säännöllinen joogan harjoittaminen jättää aivoihin mitattavia jälkiä. Vaikutukset näkyvät kaikkein johdonmukaisimmin aivojen toiminnassa, ja osa tutkimuksista viittaa myös rakenteellisiin muutoksiin. 

Huomio: Nykyinen tutkimusnäyttö viittaa siihen, että säännöllinen joogan harjoittaminen voi vaikuttaa sekä aivojen toimintaan että rakenteeseen. Vaikka useissa tutkimuksissa on havaittu rakenteellisia muutoksia, niiden osalta näyttö on vielä osin ristiriitaista. Toiminnallisista muutoksista tutkimusnäyttö on tällä hetkellä johdonmukaisempaa.

Linkit tutkimuksista:

van Aalst J, Ceccarini J, Demyttenaere K, Sunaert S, Van Laere K. (2020). What Has Neuroimaging Taught Us on the Neurobiology of Yoga? A Review. Frontiers in Integrative Neuroscience, 14, 34. https://doi.org/10.3389/fnint.2020.00034 

Villemure C, Ceko M, Cotton VA, Bushnell MC. (2015). Neuroprotective effects of yoga practice: Age-, experience-, and frequency-dependent plasticity. Frontiers in Human Neuroscience, 9, 281. 

Froeliger B, Garland EL, Modlin LA, McClernon FJ. (2012). Neurocognitive correlates of the effects of yoga meditation practice on emotion and cognition. (MRI-tutkimus harmaan aineen muutoksista.)

Gothe NP, Hayes JM, Temali C, Damoiseaux JS. (2018). Differences in Brain Structure and Function Among Yoga Practitioners. (Hippokampus ja harmaa aine.)

Hariprasad VR, Koparde V, Sivakumar PT ym. (2013). Randomized clinical trial of yoga in older adults. (6 kuukauden joogainterventio ja hippokampuksen muutokset.)

Yang H, Leaver AM, Siddarth P ym. (2016). Yoga Intervention in Older Adults With Mild Cognitive Impairment. (Hippokampus ja muisti)

Naveen GH, Varambally S, Thirthalli J ym. (2016). Serum BDNF after yoga intervention. (Joogan vaikutus BDNF-pitoisuuksiin.)

Stoelers L ym. (2026). How Yoga Shapes the Brain: A Systematic Review. Frontiers in Neuroscience.