Muuta elämäsi vuodessa

Minulle on tullut paljon kyselyitä siitä, mitä olen tehnyt, kun näytän niin erilaiselta kuin lähes vuosi sitten. Haluan nyt kertoa sinulle kaikesta siitä, mitä olen vuoden aikana kokenut ja millaisia muutoksia olen elämääni tehnyt.

Jos haluamme muutosta elämään, on syytä lähteä liikkeelle sisäisestä muutoksesta. Ennen kuin jotakin tärkeää ratkeaa sisäisesti, on todella haastavaa tehdä mitään ulkoisia muutoksia. Jo lapsena mietin usein sitä, miksi olemme kaikki niin erilaisia persoonia ja mikä saa meidät toimimaan hyvin eri tavoin keskenämme? Miksi puhun eri tavalla, teen erilaisia valintoja ja ratkaisuja, pidän erilaisista asioista kuin vaikkapa naapurin tyttö?

Minätarinamme saa alkunsa syntymän hetkellä ja koko hermostomme alkaa samalla muotoutua. Alamme tallentaa tietoa siitä, millainen tapa elää on mahdollisimman hyvä, jotta pysymme turvassa ja hengissä. Hermojärjestelmämme kokee, että saavutettu tila on paras mahdollinen: kun tämä tapa on pitänyt minut hengissä tähän saakka, kannattaa jatkaa samalla tavalla myös tästä eteenpäin. Siksi pyrimme säilyttämään käsityksemme minuudesta, muista ihmisistä, mahdollisuuksista ja koko elämäntavasta - ja siksi muutokset voivat olla hankalia pelkän tahdonvoiman avulla.

Joten kun yrität tehdä muutoksia, mutta ne eivät tunnu onnistuvan, löytyy taustalta aina jokin syy, joka estää muutoksen. Itselläni raudanpuute vaikutti ihan kaikkeen: ajattelin olevani tietynlainen ihminen johtuen raudanpuutteen aiheuttamista terveyshaasteista. Tiesin, että minulla on raudanpuute, mutta en osannut yhdistää sitä olotiloihini ja siihen, millaisena näin itseni ja koin elämäni.

Monilla vaivoillamme on myös jokin tunnetason syy, joka estää meitä miettimästä uudenlaisia vaihtoehtoja tai näkemään maailman uusin silmin. Itse pelkäsin alitajuisesti aina toimeentulon, rahan ja riittävän elintason romahtamista, mikä olikin itse asiassa suvussamme vallinnut pelkotarina puutteesta, jonka olin omaksunut. Samalla ymmärsin myös syvällä sen, että minulla on raudanpuute, joka aiheuttaa oireitani. Annoin pelkoon ja puutteeseen liittyvien tarinoiden tuntua eli tein tunnetyötä, jonka avulla voimme purkaa mielen uskomuksia ja olettamuksia.

Oma raudanpuutehistoria ja sen purkaminen teki minulle selväksi sen, että kaikista tärkeintä on terveys. Aloin miettiä, miten saisin arkeen lisää niitä asioita, joita rakastan tehdä ja jotka tekevät minulle hyvää. Kävin aluksi läpi kalenteriani ja arkipäiviäni. Suosittelen tähän apuvälineeksi kuolleen harjoitusta, jossa levätään selinmakuulla ja kuvitellaan hetki, jolloin olemme kuolleita. Jos et halua käyttää mielikuvaa kuolemasta, voit käydä läpi elämääsi, tai vaikka kulunutta viikkoa ja tutkia, mihin käytät aikasi. Mistä olisit valmis luopumaan? Mitä haluat elämääsi lisää? Miten haluat elää, jotta ei tarvitse katua kuoleman hetkellä?

Päätin antaa itselleni vuoden aikaa, ja ottaa yhden asian kerrallaan teemaksi joka kuukaudelle ja tehdä tästä uudesta asiasta uuden rutiinin. Kun kävin läpi ajankäyttöäni, huomasin miten paljon on asioita, joihin menee aikaa, mutta jotka eivät lisää terveyttä, hyvinvointia, luovuutta ja perheen kanssa yhdessäoloa. Tein listan, johon kirjoitin asiat, jotka tekevät minulle hyvää ja joita haluan lisätä arkeeni. Minulla tuo lista koostui esimerkiksi salitreenistä, perheestä, joogasta, ulkoilusta, energiapuhdistuksista ja Yoga Nidrasta. Sitten pohdin mistä olen valmis karsimaan: some, kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivoaminen, pihanhoito jne. Pidin tarkkaa päiväkirjaa eri asioihin käytetystä ajasta, ja se oli aika karua luettavaa viikkotasolla. Esimerkiksi kauppakäynteihin meni kolme tuntia viikossa! Siirtyessäni tilaamaan ruuat kotiinkuljetuksilla vapautin aikaa ulkoiluun ja kävelylenkkeihin. Myöhemmin yksinkertaistin ruuanlaittoa ja aloimme syödä samoja ruokia ja tehdä isompia satseja kerralla. Lisäsin seuraaviin kuukausiin aamuihin kylmät suihkut, myöhemmin aamulenkit, kirjojen lukemisen jne. Valitsin siis joka kuukaudelle uuden teeman, jota lisäsin arkeeni, poistamatta edellistä ja etenin näin vuoden ajan. Tarkkailin, onko vielä jotain uutta, mistä olin valmis luopumaan.

Jos en olisi purkanut hermoston ohjelmointeja, kohdannut pelkoja ja käynyt läpi lapsuudesta saakka opittuja toimintamalleja, en olisi ikinä tajunnut kärsiväni raudanpuutteesta. Kun tämä uskomus oli purettu, aloin hoitaa raudanpuutetta, mistä seurasi terveyden vaaliminen ja arjen uudelleenohjelmointi seuraavan vuoden aikana.

Muutoksen tekoon löytyy siis hyvä kaava: Etsitään syy, tunnetaan siihen liittyvät tunteet ja muutos mahdollistuu ja muuttuu helpommaksi. Älä siis syytä itseäsi, jos et ole onnistunut muutoksissa! Mielen ja hermoston tehtävä on yrittää pitää vanha tapa voimassa. Pienin askelin, tunteita tunnustellen, mielen ja hermoston tarinoita purkaen pääsemme muutoksiin vaivattomammin ja niistä tulee uusia tapoja arkeen.